MOONTONES – Hurtin’ Inside
(Moonrecords MRCD-0018)
Pääkaupungin maisemista tuleva Moontones on tarponut 1950-luvun rhythm’n’bluesilla asfaltoitua maantietään tavallaan jo 1970-luvulta lähtien, mutta nimeään, jäsenrivistöään sekä hieman myös musiikillista suuntaansa se on etapillaan jo moneen otteeseen tarkistanut. Näyttävämmin kokoonpano astui keikkailun merkeissä roots-yleisön eteen 2010-luvulla, julkaisten tuolloin myös useamman omakustanteisen studioäänitteen (”Cookin’ All Over With…”, 2004, ”Yes You Do!”, 2012 ja ”You Told Me… Lies!”, 2017).
Moontonesin ytimen ovat alusta pitäen muodostaneet toinen kitaristi ja alkuperäinen laulaja Pekka Miettinen sekä (ensin yhtyeessä kitaraa ja muitakin instrumentteja soittanut) kontrabasisti Jari Pätsikkö. Ykkössolistina nykyisessä Moontones-pesueessa toimii hänkin jo yli vuosikymmenen kokemuksellaan Leif Knief, yhdessä vielä pidempään kyydissä kestäneen kitaristi Petteri Litun sekä edellisiä uudempaa bändivuosikertaa edustavien rumpali Petro Loukimon, tenorisaksofonisti Nikolaus Kankaan ja baritonisaksofonisti Sakari Jokelaisen kanssa. Kokonaisuutena orkesterin soundissa kuulee kokemuksen ja pitkän soitannollisen toveruuden mukanaan tuoman rentouden sekä positiivisella tavalla välittyvän rutiinin, joka pitää kuulijan vaivatta kyydissään ilman erityisiä teknisiä supersuorituksiakin. Kiistatta Moontonesin vahvuus myös on sen kaksi toisiaan tyylillisesti täydentävää miellyttävä-äänistä laulajaa.
Uudelle (CD-katalogikoodistaan huolimatta tällä hetkellä vain suoratoistona jaeltavalle) EP:lleen orkesteri on vielä saanut vokalistiseksi tuekseen Wynona Carrin lempeätempoiselle originaalille Act Right entisestään miehistä näkökulmaa kasvattavan The Relics -kvartetin (Ari Ahvonen, Petri Kärhä, Timo Tarkela, Petri Näsman) sekä koskettimiin Pekka Miettisen tulkitsemalle Jimmy Liggins -raidalle That’s What’s Knockin’ Me Out Petri Lapintien. Vajaata vuosikymmentä tuoreempaa perua olevalla Brook Bentonin Hurtin’ Inside -klassikolla 1950- ja 1960-lukujen taitteen hengessä käynnistyvä neljän pysäkin reitti pitäytyy tällä kertaa kauttaaltaan lainanumeroissa, sillä myös kappaleista viimeinen, Roll Baby Roll on sekin juuriltaan kierrätysmateriaalia. Reippaassa jump-poljennossa rullaava päivitysteos on alkujaan Floyd Dixonin levytystuotantoa 1950-luvun puolivälistä ja samalla mm. Slippin’ And Slidin’ -kirjoittajina kunnostautuneen musikanttikaksikon Albert (Al) Collins–Edwin (Eddie Bo) Bocage ensimmäisiä yhteisiä hengentuotteita.
Pete Hoppula
(julkaistu BN-numerossa 4/2023)
